Ammattitaitovaatimukset ja pätevyystodistusten myöntämisperusteet TEMA asetus 315/2010 6.5.2010 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä 516/1996 on muutettu asetuksella 315/2010. Sähkötöiden johtajan edellytetään 5§ mukaisesti tuntevan voimassa olevat säädökset ja muutenkin ylläpitävän ammattitaitoaan. Asetuksen 11§ edellytetään valmistumisen jälkeen 6 kk soveltuvaa työkokemusta tekniikan alan korkeakoulututkinnon, soveltuvan ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon jälkeen. Sähköinsinöörin ja -teknikon tutkintojen jälkeen vaatimus on sama. Koska kaikki nämä tutkinnot ovat vanhoja (status saatu pelkällä tutkintotodistuksella), kohdalla ei käytännössä ole merkitystä. Perustutkintojen osalta vaadittava työkokemus on yksi vuosi, kuten tähänkin asti kolmen vuoden opintojen jälkeen. Sen sijaan ammattitutkintoon ja näyttökokeeseen muutoin tulevalla kokonaisaika opintojen ja työkokemuksen osalta saattaa jopa lyhentyä. Aiemmin edellytettiin aina yhteensä neljä vuotta opintoja ja työkokemusta yhteensä. Pätevyystodistusten saamiseen liittyvät vaatimukset on täsmennetty liitteeseen 1, jolla arviointilaitoksen aiempi käytäntö virallistettiin. Pätevyystodistusta on 22§ mukaan haettava enintään viisi vuotta vanhalla turvallisuustutkintotodistuksella. Aiemmin tiettyjen tutkintojen suorittamisen jälkeen sai tehdä lähisukulaisten sähkötöitä ilman kelpoisuustodistusta, mutta työlle oli teetettävä kolmannen osapuolen varmennustarkastus. ainoastaan perustutkintojen osalta vaadittiin työhön kelpoisuustodistus. Nyt se vaaditaan kaikissa tapauksissa, jos kyse ei ole urakointimuodossa tapahtuvasta sähkötyöstä. Asetus tuli voimaan 31.5.2010. Uuden asetuksen siirtymäaika todistusten myöntämiseen aiemman säädöksen mukaisesti päättyy vuoden 2011 lopussa. Vanhat, ennen säädösmuutosta annetut todistukset, ovat voimassa edellä kerrotusta poiketen 10 vuotta.
Uusittu standardisarja SFS 6000 (käsikirja SFS 600) on myynnissä, muista myös korjauslehti (ensimmäinen painos) Standardin yksittäiset osat ovat nyt myynnissä www.sfs.fi. Asiasta on tiedote myös TUKESin www-sivuilla www.tukes.fi. Standardisarja saa myös käsikirjana SFS 600, joka julkaistiin lokakuussa. Uuden kirjan tunnistaa hyvin kannen keltaisesta väristä. Standardiin on julkaistu 5-sivuinen korjauslehti, jonka vaatimukset on huomioitava standardia sovellettaessa. Voit ladata sen tästä. Uusimmassa käsikirjapainoksessa muutokset on jo huomioitu teksteissä. TUKES on päivittänyt ohjeen S-10 31.12.2007. Uutta siinä on rakentamisen aloittamisen tai valmistelun huomioiminen soveltamisajoissa. Perusperiaate on kuitenkin ennallaan: Ennen S10-07 julkaisua aloitetut kohteet voi tehdä valmiiksi aiemman painoksen mukaisesti. Mikäli jo aloitettu rakennustyö keskeytyy tai viivästyy tavanomaista rakentamisaikaa huomattavasti pidemmäksi, on kohteen toteutusvaatimukset tarkistettava ajan tasalle.
Kuka saa tehdä sähkötöitä ja
kenelle? Minulle esitetään varsin usein tällaisia väitteitä tai ajatuksia:
Kai ammattimies saa sähkötyöt tehdä kenelle vain? Mitä ammattimies (ks. KTMp 516/1999 11§) sitten saa tehdä?
Ammattimies EI siis saa tehdä omakotitalojenkaan sähköasennustöitä omin päin.
Tavallisesti vain sähköurakoitsijat voivat tehdä vapaasti sähkötöitä
pätevyystodistuksensa mukaisesti.
Poikkeuksia edelliseen Kelpoisuustodistus (ks. www.seti.fi
) oikeuttaa tekemään sähkötyöt, jotka kohdistuvat oman tai lähisukulaisen
hallinnassa olevan asunnon tai asuinrakennuksen sähkölaitteistoon.
Sähkötöiden tekemiseksi kolmannelle osapuolelle tarvitaan tavallisesti kaiken edellä mainitun lisäksi myös VASTUUNKANTOKYKYÄ. Tavallisesti vastuunkantokykyä on vain yritysmuotoisessa toiminnassa, joka on myös vastuiden osalta vakuutettua. HUOM! Sähkötyö ei voi olla talkootyötä. "Työn kesto ja luonne. Verotuskäytännössä verottomana talkootyönä on pidetty luonteeltaan tilapäistä, selvästi rajatun tehtävän suorittamista, joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi tilapäinen mainosjakelu- tai postitustyö. Sen sijaan erityistä ammattitaitoa vaativat työsuoritukset (esim. sähköasennus) eivät ole talkootyötä, koska ammattitaitovaatimus rajaa osallistujaryhmän tavalla, jota voidaan pitää työntekijöiden nimeämisenä työhön (ks. jäljempänä työn johto ja valvonta)." Katso koko artikkeli www.vero.fi linkistä Talkootyön verotus Asennusstandardisarja SFS 6000 uudistuu SESKOn komitea SK 64 työryhmineen valmistelee asennusstandardisarjan uudistamista. Alustava aikataulu uusien standardien käyttöönotolle on loppuvuosi 2007. Muutokset johtuvat esikuvastandardien kokonaisuudistuksesta, jota on tapahtunut viimeisten vuosien aikana sekä IEC:ssä että CENELECissä. Useimmat muutokset valmistellaan nykyisin samanaikaisesti molemmissa standardisointijärjestöissä, joten saamme nopeammin käyttöön kansainväliset esikuvastandardit mikäli ne hyväksytään myös Euroopassa. Osat 1-5 olivat lausunnolla ja lausunnot käsitellään tammi-helmikuun aikana. Osat 6-8 ovat käännöstyön alla työryhmässä ja ne lähtevät lausunnolle alkutalvesta. Lausuntoversion kopiota voi tiedustella SESKOsta. Vikavirtasuojakytkimen käyttö lämmityskaapeleissa ja -kelmuissa muuttui 2.6.2006 Vikavirtasuojakytkimen käyttö lämmityskaapeleilla muuttui standardin SFS 6000-7-753 mukaan yksinkertaisemmaksi: Kaikki lattialämmityskaapelit ja -kelmut on suojattava enintään 30 mA:n vikavirtasuojakytkimellä 2.6.2006 alkaen. Standardi on vahvistettu jo lokakuussa 2004, mutta soveltamisaika vanhalla standardilla SFS 6000-8-811 jatkui enintään 2.6.2006 asti TUKES-ohjeen S10-05/joulukuu mukaisesti. Muissa lämmityskaapelikäytöissä noudatetaan vanhaa periaatetta: Jos kaapeli on kosketeltavissa, käytetään 30 mA:n vikavirtasuojakytkintä ja muissa tapauksissa 300 mA vikavirtasuojakytkintä. Viimeistään vuonna 2008 otetaan käyttöön uusi asennusstandardisarja, jonka mukaisesti näillä näkymillä vikavirtasuojan käyttö tulee yleistymään yleiskäyttöisiin pistorasioihin. Henkilösuojauksessa saa jatkossa ilmeisesti käyttää vain A- tai B-tyypin vikavirtasuojaa ja AC-tyyppi on tarkoitettu jatkossa lähinnä palosuojaukseen. Sisäasiainministeriön asetus poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta on vihdoin valmis (lähde: TUKES) Sisäasiainministeriön Ohjeet merkki- ja turvavalaistuksesta sekä poistumisopasteista (Sarja A:20) vanhenivat 1.9.2001. Siitä lähtien on odotettu uusia ohjeita tai säädöksiä tälle alueelle. Erityisesti, kun ministeriöstä saadut ohjeet sallivat vanhan ohjeen käytön vielä edellä mainitun päiväyksen jälkeenkin, mikäli ne eivät olleet ristiriidassa voimassa olevien standardien kanssa. Ongelmana oli se, että alueelta julkaistiin useita uusia standardeja ja nuo vanhat ohjeet olivat käytännössä ristiriidassa kaikkien uusien standardien kanssa! Uusia standardeja oli julkaistu mm. turvavalaistussovelluksista (SFS-EN 1838), valaisinrakenteista (SFS-EN 60598-2-22) ja keskitetyn tehonsyötön järjestelmistä (SFS-EN 50171) ja niiden suunnittelusta (SFS-EN 50172). Vanhat ohjeet olivat jääneet jälkeen mm. valaisinrakenteiden, valaistusvoimakkuuksien, akuston keston ja järjestelmien kunnossapidon osalta. Lausunnolla 19.11.2004-25.1.2005 ollut ministeriön asetusehdotus nosti valtavan metelin takautuvista vaatimuksista (12 §) johtuen. Kohdan mukaan uutta säädöstä olisi sovellettu myös olemassa oleviin laitteistoihin ulkonäön ja sijoittelun osalta jo vuoden 2006 lopusta alkaen. Tehtävä olisi ollut aivan mahdoton ja siitä onkin vähin äänin kokonaan luovuttu uudessa asetuksessa. Asetusluonnoksesta oli joissakin paikoissa vedetty muitakin vääriä johtopäätöksiä: Poistumisreittivalaistuksen olisi tullut olla jatkuvasti päällä. Tämähän olisi vesittänyt koko toiminnan periaatteen, kun lamput olisivat rikki silloin, kun niitä eniten tarvittaisiin. Loppujen lopuksi asetuksella oikeastaan vain todetaan voimassa olevat standardit sopiviksi tavoiksi poistumisreittienkin merkitsemiseen ja valaisemiseen. Muutoksia asennusstandardeissa Vuoden 2004 lopulla vahvistettiin muutamia standardeja, jotka vaikuttavat mm. asennustyöhön. Uusimpia muuttuneita standardeja olivat mm.
Lääkintätilojen standardimuutos pitää sisällään varsin paljon muutoksia. Monet eivät ole vielä havainneet edes SFS 4372 vanhentumista, joten tällä alueella onkin paljon opiskeltavaa. Merkittävimmät muutokset:
Lääkintätilat on jaettu tässä standardissa kolmeen ryhmään G0, G1 ja
G2, kun aikaisemmissa standardeissa on ollut neljä ryhmää R0, R1, R2
ja R3. Tämän standardin ryhmä G1 vastaa entisten standardien ryhmiä R1
ja R2 ja tämän standardin ryhmä G2 vastaa aikaisempien standardien
ryhmää R3. Käytännössä suurin muutos on lisäpotentiaalintasauksen
käyttö myös ryhmässä G1, kun sitä aikaisemmissa standardeissa
vaadittiin käytettäväksi vain ryhmissä R2 ja R3.
Vikavirtavalvontajärjestelmän käyttövaatimus on muutettu suositukseksi, koska standardissa vaaditaan kaikki lääkintätilojen hoitoalueita syöttävät ryhmäjohdot suojattavaksi laukaisevalla vikavirtasuojalla. Ryhmän G2 lääkintätiloissa IT-järjestelmällä pitää syöttää vain elintoimintoja ylläpitäviä laitteita. Eli IT-järjestelmän perimmäinen tarkoitus on vasta nyt kirjoitettu näkyviin! Muita laitteita voidaan syöttää TN-S-järjestelmällä käyttäen vikavirtasuojia. IT-järjestelmän muuntajalla ei hyväksytä laukaisevaa ylikuormitussuojausta, mutta ylikuormitusta pitää valvoa. IT-ryhmät sen sijaan suojataan kuten tähänkin asti 2-napaisilla ylivirtasuojilla. Käyttöönotto- ja määrävälitarkastuksia koskevat vaatimukset on myös uusittu. Lämmitysjärjestelmiä koskevan standardin muutokset ovat vähäisempiä. Kyseessä on kuitenkin harmonisoituun asiakirjaan perustuva standardi (CENELEC HD 384.7.753S1: 2002), kun aiemmin standardisarjan SFS 6000 osan 811 suojausvaatimukset olivat kansallisia. Selvimmin havaittava muutos on se, että kaikki lattialämmityskaapelit ja kattolämmityskelmut on suojattava enintään 30 mA:n vikavirtasuojakytkimellä. Aiemmin on pitänyt käyttää enintään 30 mA:n vikavirtasuojakytkintä vain silloin, kun lämmityskaapeleita on voinut koskettaa, siitä on puuttunut metallinen kosketussuoja (kuparisukka) tai muovieriste tai kun kaapeli on ollut pistokytkimellä liitettävä. Muissa tapauksissa on voinut käyttää enintään 300 mA:n vikavirtasuojakytkintä. Toinen selvä muutos koskee dokumentointia, jonka osalta vaatimukset ovat selvästi kiristyneet. Käytettävissä on oltava asennukseen, käyttöönottoon ja käyttöön ja huoltoon tarvittavat ohjeet piirustukset jne. Osa dokumenteista on oltava pysyvästi keskuksen yhteydessä käytettävissä. Kattolämmityskelmuissa ei ole vaadittu vikavirtasuojakytkimen käyttöä muualla kuin palovaarallisissa tiloissa. Nyt se vaaditaan kaikissa tapauksissa. Esitin jo 1999 hämmästykseni, miten ihmeessä tavallisessa omakotitalossa kattolämmityselementin suojaukseen käytetty vikavirtasuojakytkin voisi ylipäätään toimia. Otan mielelläni vastaan asiallisia arvioita asiasta! Standardia sovelletaan vain katto- ja lattialämmitysjärjestelmiin. Saattolämmityksiin liittyvät vaatimukset on esitetty kansallisesti sitovassa liitteessä X. Suojausvaatimukset niiden osalta ovat lähes ennallaan. 30 mA:n vikavirtasuojakytkimen käytön vaatimukset syntyvät metallivaipan JA eristävän ulkovaipan yhtäaikaisesta puuttumisesta. Aiemmin jompikumpi johti tähän tiukempaan suojausvaatimukseen. Vuoden 2003 aikana muuttui kaksi standardia:
Myös nämä standardit ovat mukana
vasta uusimmassa TUKES-ohjeessa S10-2004, joka on päivätty 2.12.2004.
Näiden uusimpien standardien käyttöönotosta viranomainen on antanut
ohjeen, jonka mukaan niitä tulisi soveltaa viimeistään 1,5 vuoden kuluttua
ohjeen päiväyksestä eli viimeistään 2.6.2006. Standardeja saa toki käyttää
heti, kun ne on vahvistettu. 1.5. ja 5.5. voimaan saatetut sähköalaa koskevat säädösmuutokset ja niiden vaikutuksetSähköturvallisuuslaki (410/1996) ja sen muutos 220/2004 Sähköturvallisuuslakia
(410/1996) ja -asetusta (498/1996) ja
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä (517/1996) on muutettu 1.5. ja
5.5.2004. Syitä
muutoksiin on useita. Perustuslaki edellyttää mm. säädöstenantovaltuuksien
ja perusteiden kirjaamista lakiin, kun niitä aiemmin oli useissa
alempiasteisissa määräyksissä. Sähkölaitteistoluokituksen muutos jäi
edellisellä muutoskierroksella toteutumatta ja sitä yksinkertaistettiin nyt.
Lisäksi tarkastustoiminta keskitettiin tarkastustoimintaa
päätyökseen tekeville tahoille. Voimaansaattamispäiväksi vahvistettiin 1.4.2004 käsittelyssä
laille 1.5.2004 ja asetuksen sekä ministeriön päätöksen muutokselle
5.5.2004. Lakimuutoksessa (220/2004) muutetaan mm. laitosten nimeämiskäytäntöä ja valvontarajoja. Lain mukaan yhteisölainsäädännön perusteella nimettävät laitokset (esim. ilmoitettu laitos) nimeäisi ministeriö ja kansallisen harmonisoimattoman lainsäädännön perusteella nimettävät laitokset (esim. valtuutettu laitos tai tarkastaja) nimeää sähköturvallisuusviranomainen Turvatekniikan keskus. Laitosten valvonta jakautuu saman periaatteen mukaisesti ministeriön ja TUKESin kesken. Ammattimaista tarkastustoimintaa harjoittavien pätevyysvaatimuksia tarkennettiin ja tarkastustehtäviä koskevalle toiminnalle säädettiin hyvän hallinnon takeet. Tarkastustoiminnan keskittäminen ammattimaisen tarkastuksen piiriin muutti tilannetta ja selkeytti vastuiden ja oikeuksien välistä aiempaa epäsuhtaa. Lain 23 § muutettiin siten, että sähköurakoitsija tai pätevyystodistuksen haltija ei saa enää tehdä lainkaan määräaikaistarkastuksia. Muutoksella ei ole kovin suuria vaikutuksia, koska muita kuin ammattitarkastajien tekemiä määräaikaistarkastuksia ei liene kovin paljon tehty. Asiasta ei ole kuitenkaan tarkkaa tietoa, koska näistä tarkastuksista ei ole säädösten perusteella tarvinnut tehdä ilmoituksia tai laatia tilastoja. Viranomaisella ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta kontrolloida tarkastuksia ja niiden kohteena olevia laitteistoja, mikä onkin lain perusteluissakin mainittu syy muutokseen. Tarkastustoiminta tulee toteuttaa siten, että tarkastettavia kohteita kohdellaan tasapuolisesti, puolueettomasti ja riippumattomasti. Oman työn varmennusoikeuteen ei tehty sisällöllisiä muutoksia muutoin kuin mitä sähkölaitteistoluokitusmuutos siihen aiheutti. Oman työn varmennusoikeuden myöntämisperusteet nostettiin lakitasolle nykyisestä sähköturvallisuusasetuksesta (4§). Uudessa laissa asia esitetään kohdassa 22 a §. Esityksen mukaan laissa mainittuja tarkastustehtäviä pidetään perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuina julkisina hallintotehtävinä. Kun julkisia hallintotehtäviä annetaan muiden kuin viranomaisten suoritettavaksi, on viranomaisen pystyttävä varmistamaan hyvä hallintotapa. Asia ratkaistiin säätämällä hallintolain, kielilain, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain ja sähköisiä asiakirjoja koskevat lait koskemaan myös ammattimaista tarkastustoimintaa. Samalla tarkastajat joutuivat myös tarkastustoiminnassaan rikosoikeudellisen virkavastuun piiriin. Aiemmin laki tunsi vain ministeriön tai turvatekniikan keskuksen hallintopäätöksen muutoksenhakuoikeuden (53 §). Vanha laki ei esittänyt lainkaan tapaa, jolla tarkastuksen tulokseen (= välillistä julkista valtaa käyttämällä tehty hallintopäätös) tyytymätön olisi voinut hakea siihen muutosta tai valittaa asiasta. Uuteen lakiin säädettiin perustuslain edellyttämä kaksivaiheinen muutoksenhakumenettely arviointielimen ja tarkastajan tekemästä päätöksestä. Hallintopäätökseen ei ole lain perusteella muutoksenhakuoikeutta. Sen sijaan päätökseen voi hakea oikaisua 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta päätöksen antaneelta. Oikaisumenettelyssä saamaansa päätökseen tyytymätön voisi edelleen hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Laissa velvoitetaan päätöksen tehnyt taho liittämään päätöksiinsä oikaisuvaatimusohjeet. Sähköturvallisuusasetus (498/96) ja sen muutos (323/2004) Asetuksen muutokset ovat lähinnä lain muutoksesta seuranneitra vaikutuksia. Asetukseen lisättiin ja muutettiin nimeämisen hakemiseen, myöntämiseen ja peruuttamiseen liittyviä asioita. Lisäksi asetukseen kirjattiin sanktiot säädösten noudattamatta jättämisestä sekä lain edellyttämä vakavan sähköturvallisuusonnettomuuden määritelmä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteistojen käyttöönotosta ja käytöstä (517/96) ja sen muutos (335/2004)Sähkölaitteistojen luokitusta muutettiin seuraavasti: 1) luokan 1 sähkölaitteisto: a) sähkölaitteistoa asuinrakennuksessa, jossa on enemmän kuin kaksi asuinhuoneistoa; b) muuta kuin asuinrakennuksen sähkölaitteistoa, jonka suojalaitteena toimivan ylivirtasuojan nimellisvirta on yli 35 ampeeria ja joka ei kuulu luokkiin 2 tai 3; d) sähkölaitteistoa räjähdysvaarallisessa tilassa, jossa vaarallisen kemikaalin valmistus, käsittely tai varastointi vaatii ilmoitusta; 2) luokan 2 sähkölaitteisto: b) lääkintätilojen sähkölaitteistoa sellaisessa sairaalassa, terveyskeskuksessa tai yksityisellä lääkäriasemalla, jossa ei tehdä yleisanestesiaa tai laajapuudutusta edellyttäviä kirurgisia toimenpiteitä; c) sähkölaitteistoa, johon kuuluu yli 1 000 voltin nimellisjännitteisiä osia, lukuun ottamatta sellaista sähkölaitteistoa, johon kuuluu vain enintään 1 000 voltin nimellisjännitteellä syötettyjä yli 1 000 voltin sähkölaitteita tai niihin verrattavia laitteistoja; d) sähkölaitteistoa, jonka liittymisteho, jolla tarkoitetaan sähkölaitteiston haltijan kiinteistölle tai yhtenäiselle kiinteistöryhmälle rakennettujen liittymien liittymistehojen summaa, on yli 1 600 kilovolttiampeeria; 3) luokan 3 sähkölaitteisto a) sähkölaitteistoa räjähdysvaarallisessa tilassa, jossa vaarallisen kemikaalin valmistus, käsittely tai varastointi taikka räjähteen valmistus vaatii lupaa; b) lääkintätilojen sähkölaitteistoa sellaisessa sairaalassa tai terveyskeskuksessa taikka sellaisella yksityisellä lääkäriasemalla, jossa tehdään yleisanestesiaa tai laajapuudutusta edellyttäviä kirurgisia toimenpiteitä; c) verkonhaltijan jakelu-, siirto- ja muuta vastaavaa sähköverkkoa. Käytännössä luokitusmuutos vaikuttaa seuraavasti:
Valtuutettujen laitosten yksinoikeudeksi tarkastusmielessä jäivät siis vain luvanvaraiset räjähdysvaaralliset tilat. Merkittävä muutos tapahtui myös laitteistoilta vaadittavissa huolto- ja kunnossapito-ohjelmissa: 11 § Luokkien 2 ja 3 sähkölaitteistoille on laadittava ennalta sähköturvallisuuden ylläpitävä kunnossapito-ohjelma. Muiden sähkölaitteistojen osalta ohjelma voidaan korvata laitteiden ja laitteistojen käyttö- ja huolto-ohjeilla. Aiemmin säädökset edellyttivät kaikilta laitteistoilta vastaavaa vain suoja- ja turvajärjestelmien osalta. Nyt vaatimus kattaa luokkien 2 ja 3 osalta koko sähkönjakelun kaikkine järjestelmineen. Luokan 1 osalta vaatimus ehkä hieman lieveni,. koska käytännössä kaikkien komponenttien, laitteiden ja järjestelmien asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeiden mapittamisella päästään jo säädösten edellyttämään minimitasoon. Säädöksen tiukkenemisen johdosta siirtymäaikaa annettiin vuoden 2005 toukokuun alkuun asti. *************
ATEX-direktiivejä sovelletaan täysimääräisesti 1.9.2003 alkaen ATEX-direktiivit tulivat täysimääräisinä Suomessa sovellettaviksi 1.9.2003, jolloin myös työolosuhdedirektiivi 1999/92/EY saatettiin voimaan valtioneuvoston asetuksella 576/2003. ATEX-laitedirektiivi 94/9/EY oli implementoitu kansallisiin säädöksiin jo marraskuussa 1996, mutta säädöksen ylimenokausi päättyi vasta 1.7.2003. Säädökset kattavat nyt myös pölyräjähdysvaaralliset tilat, joita koskevia säädöksiä ei aiemmin käytännössä ollut. Uutta on myös se, että direktiivit koskevat nyt räjähdysvaarallisten tilojen ja niiden sähkölaitteiden lisäksi kyseisissä tiloissa työskentelyä. Työolosuhdedirektiivi koskee kaikkia sellaisia työnantajia, joiden työpaikoilla voi esiintyä palavista nesteistä, kaasuista tai pölystä aiheutuva räjähdysvaara. Siitä johtuu paljon uusia velvoitteita työnantajalle räjähdysvaaran ehkäisemiseksi ja työntekijöiden suojelemiseksi. Työnantajan on esimerkiksi laadittava räjähdyssuojausasiakirja, joka sisältää mm. selvityksen ja toimenpiteet räjähdysvaaran arvioinnista, toteutetut räjähdyssuojaukset ja räjähdyksen vahingollisilta vaikutuksilta suojautumiseksi. Asiakirjassa on esitettävä:
Räjähdyssuojausasiakirja on laadittava ja toimenpiteet toteutettava ennen laitteiston käyttöönottoa ja työn aloittamista. Laitedirektiivistä seuraa, ettei räjähdysvaarallisiin tiloihin tarkoitettuja uusia laitteita saa pitää kaupan, luovuttaa toiselle eikä myöskään ottaa käyttöön, jos ne eivät ole uusien määräysten mukaisia. Määräysten mukaisuuden merkkinä laitteessa on oltava direktiivin mukaiset merkinnät mm. Ex-tunnus, laiteryhmä- ja luokkatiedot ja CE-merkintä. Varsin harvat säädökset sähköalalla ovat olleet takautuvia eli myös vanhat asennukset pitää muuttaa voimassa olevien säädösten mukaisiksi. ATEX-työolosuhdedirektiivin mukaan myös vanhojen laitteistojen on oltava uusien määräysten mukaisia 1.7.2006 mennessä. Esimerkiksi räjähdyssuojausasiakirja on laadittava 30.6.2006 mennessä myös vanhoille laitteistoille. Vanhojen asennusten laitteista ja vanhoille työvälineille on tehtävä riskien arviointi, mikäli ne eivät ole uusien säädösten mukaisia. Käytössä olevista laitteista ja työvälineistä on selvitettävä, etteivät ne aiheuta vaaraa työntekijöille. Mikäli voidaan osoittaa, etteivät ne aiheuta vaaraa, niiden käyttöä voidaan jatkaa ja ne voidaan myös asentaa uuteen paikkaan. Erittäin hyvä ja tiivis yhteenveto löytyy Turvatekniikan keskuksen www-sivulta nimellä "ATEX RÄJÄHDYSVAARALLISTEN TILOJEN TURVALLISUUS" Sen on laatinut Turvatekniikan keskus ja Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto yhteistyönä.Nosto- ja siirtolaitteiden määräaikaistarkastukset
Tarkastukset ja koulutus v. 2006 Vuoden 2006 kevätkauden kurssiohjelma löytyy etusivulta. Varmennus- ja määräaikaistarkastusten toimeksiantoja voin ottaa vastaan lyhyelläkin toimitusajalla. Hinnat ovat aina asiallisella tasolla ja vastaavat hyvin tarkastuksen laatua ja sisältöä. Jokainen tarkastustilaisuus on samalla myös pienimuotoinen koulutustilaisuus. Jatkan myös erilaisten yleisten ja yrityskohtaisten koulutustilaisuuksien (kurssiohjelma 2006) järjestämistä mm. seuraavista aiheista:Jännitetyökursseja < 1 kV sähköasennuksiin järjestetään aina, kun riittävästi osallistujia on ilmoittautunut kurssille. Noin 10 henkilöä on riittävä määrä kurssin järjestämiseksi. Halukkuutesi voit ilmoittaa esimerkiksi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: reijo.lintula[ät]rtlpalvelut.fi. Jonossa on yleensä aina valmiina jo 4-5 henkilöä. Kurssin hinta vaihtelee hieman osallistujien lukumäärän mukaan, tavallisesti 160 €/henkilö + alv 22%. Myös hintatiedustelut voit laittaa sähköpostiin. Sähköalan turvallisuusstandardit SFS 6000, 6001 ja 6002 (käyttö pakollista 1.1.2003 alkaen):
®SÄHKÖPETO-koulutus tasot 1 ja 2 kiinteistöjen isännöitsijöille, kiinteistöjen ja teollisuuden kunnossapitohenkilöstölle, suunnittelijoille, turvallisuus- ja riskienhallintahenkilöille jne. Koulutus sopii myös sähkötöiden johtajille, käytön johtajille ja sähkölaitteistojen tarkastajille. Ammattitarkastajille koulutuksen kaikkien portaiden (myös 3. taso) suorittaminen pätevöittää aikanaan sähköpalotutkijaksi. Kurssit pidetään tilauskursseina Lisätietoja SÄHKÖPETO-koulutuksen sisällöstä TUKESin www-sivuilta. Rekisteröitynyt ja auktorisoitu ®SÄHKÖPETO-kouluttaja. Auktorisoidut kurssijohtajat löydät Sähkötarkastusyhdistys SÄTY r.y:n www-sivuilta. Muita standardeja ja aiheita:
Koulutuksen sisältö vastaa alan viimeisintä tietoa. Luennot on laadittu laadukkaina PowerPoint -esityksinä, jotka esitetään hyvätasoisilla AV-laitteilla. Koulutusaiheet painotuksineen voidaan räätälöidä aina yrityksen tarpeiden mukaan. Koulutuspäivän hinta ilman matka- ja materiaalikustannuksia on alkaen Koulutus voidaan järjestää tarvittaessa myös työmaaolosuhteissa (erityisesti erilaiset mittauskurssit), jolloin juuri opitut asiat voidaan heti soveltaa oikeassa työympäristössä.
Paluu alkuun
Vikavirtasuojakytkimen käyttö muuttunut SFS 6000 myötä,
muutokset 1.1.2004 alkaen Yleistä Joulukuussa 1999 annetut kaksi Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä (1194/99 ja 1193/99) koskevat toisaalta sähkötyöturvallisuutta ja toisaalta sähkölaitteistojen turvallisuutta. Niiden suurin merkitys lienee siinä, että sähköalaa koskevia määräyksiä on enää sähköturvallisuuslaissa, sähköturvallisuusasetuksessa ja ministeriöiden päätöksissä (jatkossa ministeriön asetuksissa). Käytännön työt tehdään olennaiset turvallisuusvaatimukset täyttäen esimerkiksi noudattamalla voimassa olevia standardeja. Vikavirtasuojakytkimet Vikavirtasuojakytkimen käyttö yleensä laajeni merkittävästi A2-94 Rakennusten sähköasennukset (vanhat määräykset) ja uuden sähköasennusstandardisarjan SFS 6000 käyttöönoton yhteydessä. Viimeinen A2-94:n käyttöön liittyvä siirtymäkausi päättyi vuoden 2000 vaihteessa ja koko julkaisun noudattaminen päättyy 31.12.2002, jolloin siirrytään sähköalalla SFS 6000-sarjan noudattamiseen. Rakennustyömailla, messuilla ja muiden tilapäislaitteistojen käytössä on myös pitänyt siirtyä 230 VAC työmaajakelun osalta vikavirtasuojakytkimen käyttöön viimeistään vuoden 2000 vaihteessa (vaihtoehtona suojaerotusmuuntajan käyttö). Standardin kohdassa 704 edellytetään, että kaikki enintään 32 A:n pistorasiat on suojattava enintään 30 mA:n vikavirtasuojakytkimellä, mikäli ne syöttävät kädessä pidettäviä tai käytön aikana siirrettäviä sähkölaitteita. Vaatimus koskee myös kiinteästi liitettyjä vastaavia laitteita. (704.417) Mikäli em. pistorasiaa käytetään muiden laitteiden syöttämiseen, niitä ei tarvitse suojata vikavirtasuojakytkimellä, mikäli ne varustetaan asiasta varoittavalla kilvellä tms. Lisähelpotuksena huomautuksessa 1 on annettu vielä mahdollisuus käyttää enintään 300 mA:n vikavirtasuojakytkintä, mikäli yksittäisen laitteen tai alakeskuksen luontainen vuotovirta on niin suuri, että 30 mA:n käyttö aiheuttaa tarpeettomia jakelukeskeytyksiä. Vikavirtasuojakytkin on automaattisesti toimiva suojalaite jonka toiminta perustuu muuhun vikavirtaan kuin äärijohtimen ylivirtaan. Vikavirtasuojakytkin voi toimia esim. äärijohtimien ja nollajohtimen summavirran tai suojajohtimen virran vaikutuksesta. Yksivaiheisessa vikavirtasuojakytkimessä summavirtamuuntaja mittaa vaihe- ja nollajohtimien virtojen summaa. Normaalitilanteessa summavirta on nolla meno- ja paluujohtimen vastakkaisista virran suunnista johtuen. Vikatilanteessa osa virrasta kulkeekin suojajohtimen tai rakenteen kautta ohi vikavirtasuojakytkimen. Vika aiheuttaa virtaeron, jonka laite havaitsee. Mikäli vikavirta ylittää vikavirtasuojakytkimen nimellistoimintavirran (henkilösuojauksessa käytetään enintään 30 mA:n vikavirtasuojakytkimiä), vikavirtasuojakytkin avaa virtapiirin. Rakennustyömailla vikavirtasuojakytkimien käyttöönotto on ollut ongelmallista monestakin syystä. Ensinnäkin vaatimus sinänsä on huonosti tunnettu, eikä sähköurakoitsijat kovin innokkaasti ole markkinoineet asiaa. Ensimmäisistä asennuksista saatiin lisäksi huonoja kokemuksia, kun käytettiin väärän tyyppisiä halpoja vikavirtasuojakytkimiä. Lisäksi viallisten (tai kosteiden) laitteiden aiheuttamat vikavirtasuojakytkinten toiminnat laitettiin vikavirtasuojakytkimien vioiksi. Standardin mukaan yleensä aina voidaan käyttää yleiskäytössä A-, B- tai AC-tyypin vikavirtasuojakytkimiä. Standardissa kuitenkin todetaan, että AC-tyypin vikavirtasuojakytkimien käyttö on kielletty Hollannissa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomessakin suositellaan käytettäväksi vain A- ja B-tyypin vikavirtasuojakytkimiä. Lääkintätiloissa on nykyisen standardin (710 3. painos) mukaan käytettävä vain A- tai B-tyyppiä. Vikavirtasuojakytkimien nimellisarvoista jne. saa lisätietoa esimerkiksi ABB:n verkkosivuilta. Vikavirtasuojakytkimien käyttö lämmityskaapelien suojaamiseen SFS 600-7-753:
Suojaus nimellisvirraltaan enintään 30 mA vikavirtasuojakytkimellä lattia ja kattolämmitykset lämmityskaapelit, jotka voivat olla kosketeltavissa, esim. räystäskourujen ja syöksytorvien lämmitys
lämmityskaapelit,
joissa ei ole metallista vaippaa ja eristävää ulkovaippaa
Suojaus nimellisvirraltaan enintään 300 mA vikavirtasuojakytkimellä,
jonka toimintavirta on sopiva lämmityskaapelin vikavirtaan nähden
palavia
nesteitä sisältävien putkistojen lämmittämiseen käytetyt lämmityskaapeli,
jotka eivät ole suoraan kosketeltavissa (ex-tiloille omat vaatimukset)
ulkoalueiden sulanapitoon käytettävät lämmityskaapelit tms., jotka on
asennettu maan tai betonin sisälle
|
|
Päivitetty 10.1.2007 |
|
© Copyright RTL-Palvelut Oy - RTL Enterprise Inc. 1998-2007 |